Marika Hakola Tavallisen ihmisen ja maaseudun parhaaksi

Tilaa hiljaisille ja ujoille

Yle:n sivuja selatessani silmiini osui uutinen otsikolla ”Tutkija nuorten yksinäisyydestä: Ihmiskuvamme on kaventunut – ujoudelle ei ole enää tilaa". Artikkelissa kerrotaan tutkijan näkemyksiä siitä, että 90-luvulta lähtenyt arvomaailman muutos on lisännyt nuorten kokemaa yksinäisyyttä ja esimerkiksi ujoille ja pohdiskeleville persoonille ei enää ole sijaa. Yhä useampi nuori kärsii yksinäisyydestä, arvioi nuorisotyön tutkija Pirjo Junttila-Vitikka. Kilpailua on koulutuspaikasta, työpaikasta ja jopa harrastuksista. Pelkkänä omana itsenä oleminen on vaikeaa. Nämä asiat lisäävät yksinäisyyttä ja tunnetta, että ei kuulu joukkoon.

Tunnistan näistä piirteistä hyvin myös itseni ja oman nuoruuteni.  Jo tuolloin 90-luvun nuorena kiinnitin huomiota siihen, että ne jotka toimivat itsekkäästi myös saivat helposti haluamansa. Minusta se tuntui pahalta. Se ei sopinut luonteeseeni eikä oppimiini käytöstapoihin. Joskus ennen vanhaan vaatimattomuutta ja hiljaisuutta pidettiin hyveenä. Nyt niitä, jotka pitävät eniten ääntä itsestään ihaillaan. Kuinka monen ”hiljaisen” kuoren alla onkaan viisautta, joka jää huomaamatta hätäisemmiltä. Myös joidenkin aikuisten halveksinta esimerkiksi opiskelu valintoja kohtaan tuntuu ikävältä. Itse valitsin mieluummin kauppakoulun kuin lukion. En halunnut asettua samaan muottiin toisten kanssa ja mennä lukioon vain siksi, että monet muutkin tekivät niin.

Vielä aikuisenakin tunnen toisinaan ulkopuolisuuden tunnetta. Joudun muistuttamaan itseäni, että saan olla juuri tällainen kuin olen. Ei minun tarvitse nauraa samoille vitseille kuin toiset tai tykätä samanlaisista aktiviteeteistä.

Yksi rohkaiseva tekijä minun nuoruudessani oli seurakunta ja ihmiset siellä. Jos minulla ei olisi ollut ympärillä niitä ihmisiä ja toimintoja olisin ehkä jäänyt yksin kotiin ja vajonnut masennukseen. Takana oli joitain rankkoja vuosia lama-ajan kodissa, joista toipuminen vei koko nuoruuteni ajan.

Omassa työssäni olen pyrkinyt rohkaista lapsia ja nuoria olemaan sellaisia kuin ovat.  Haluan heidän ymmärtävän, että luonnetta (käytöstavat ovat sitten eri asia) ei tarvitse muutella tai ulkonäköä. Jokainen meistä on arvokas omana itsenään. Meidät on tehty erilaisiksi. On hienoa ohjata lapsia ja nuoria löytämään omia taitoja ja lahjoja.  

Toivon, että me kaikki aikuiset olisimme vastuullisia ja huomaisimme jokaisen lapsen ja nuoren ja hänen erityispiirteensä. Jos et osaa muuta niin tervehdi edes heitä ja hymyile. Se voi olla monelle lapselle ja nuorelle rohkaisuksi!

Terveisin:

Marika

 

Ps. Hiljainen ihminen ei välttämättä ole ujo..

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän leksavie kuva
Leo Vierelä

Tietynlainen yhteisöllisyys ihmisen elämässä on aina tärkeää. Sinä kuljet omia polkujasi ja teet omia valintoja mitä yhteisöllisyyteen tulee. Ihminen tarvitsee toisten ihmisten läsnäoloa ja tukea. Tämä pätee oikeastaan myös minuun. Äkkäsin nimittäin viime viikolla tämänkin US:blogin johon minua suorastaan johdatteli googlen kirjautumistoiminnot. Tämäkin on yksi muoto siitä yhteisöllisyydestä ja aion kokeilla tätäkin aina silloin kun aikaa riittää.
Pidin kovasti tuosta avauksestasi!

Käyttäjän elehtiaho kuva
Eira Lehtiaho

Aika , jossa elämme, vaatii tehokkuutta ja ulospäin suuntautuneisuutta
lapsiltakin.
Niinkuin kirjoitit, silloin hiljaisemmat jäävät huomiotta, kun äänekkäät
ovat keskipisteenä.

Mitetiskelijä , asioihin syvällisesti paneutuva lapsi, hän on aarre!

Hyvä, että voit näitä pieniä auttaa näkemään omat vahvuutensa.
Olet arvokkaassa työssä!

Käyttäjän vesaluoma70 kuva
Vesa Luoma

Monesti ujoilla ja hiljaisilla on suurempi viisaus, kuin aina äänessä olevilla hölösuilla. Raamatustakin löytyy tähän liittyvää, että hiljainen on ...

Itse pyrin tahallaan puhumaan mahdollisimman vähän työelämässä, vaikka se aiheuttaisi muissa ärsytystä. Eihän siitä ajatustyöstä tule mitään jos koko ajan pitäisi olla suunapäänä puhumassa.

Monesti äänessä olevilla hölösuilla ei ole loppujen lopuksi mitään sanottavaa, kuin suuri sielun tyhjyys ja tähän tyhjyyteen pitää olla puhua pulputtamassa.

Toimituksen poiminnat